In 2002, the violin teacher of the music institute in North West Lapland Maksim Panfilo asked me during our project:
— Would you, please, try to do something to these dry etudes?
He wanted to see and hear them transformed into real music with piano accompaniment, possibly to be played by groups of his youngest pupils, in unison.
The etudes to be transformed into music were the first pages of the School of Violin Technics; Book 1: Exercises for Promoting Dexterity by Henry Schradieck (1846—1918).

When the pieces were written, one of these young violinists, Alisa Ojanen, invented the names trough associations with the life and animals of her surroundings in northern Finland. The whole album was named after her, as a dedication to this talented young violinist.

Vuonna 2002 Koillis-Lapin musiikkiopiston viulunsoiton lehtori Maksim Panfilo kysyi projektimme yhteydessä:
— Voisitko ystävä hyvä tehdä jotakin näille kuiville etydeille?
Hän tahtoi nähdä ja kuulla ne muunnettuina oikeaksi pianosäestykselliseksi musiikiksi, jota hänen nuorimmat oppilasryhmänsä voisivat soittaa unisonossa.

Musiikiksi muunnettavat etydit olivat Henry Schradieckin (1846—1918) viulutekniikkakoulun ensimmäiset sivut; ensimmäinen kirja: harjoituksia sorminäppäryyden kehittämiseksi.

Kun kappaleet olivat valmiiksi sävelletyt, yksi näistä nuorista viulisteista, Alisa Ojanen, keksi niille nimet yhdistäen ne mielikuviin kotiseutunsa elämästä ja eläimistä. Samalla koko vihko sai kantaa hänen nimeänsä. Se oli omistus tälle lahjakkaalle nuorelle viulistille.