Oma maa / Det egna landet (My Own Land) op 92 — Mixed choir/orchestra : Chorus part
Sibelius, JeanTuotetiedot
Nimeke: | Oma maa / Det egna landet (My Own Land) op 92 — Mixed choir/orchestra : Chorus part | ||
Tekijät: | Sibelius, Jean (Säveltäjä) | ||
Tuotetunnus: | 9790550094994 | ||
Tuotemuoto: | Nuotti | ||
Saatavuus: | Toimitusaika 7-16 päivää | ||
Hinta: | 10,80 € (9,82 € alv 0 %) | ||
|
|||
Lisätiedot
Kustantaja: | Fennica Gehrman |
Painos: | 2007 |
Kieli: | monia kieliä, ruotsi, suomi |
Tuoteryhmät: | Sekakuoro Orkesteri- ja näyttämöteokset |
Kirjastoluokka: | 78.344 Kuorot orkesterin säestyksellä |
Esittelyteksti
The cantata gems by Sibelius have been overshadowed by the maestro's other works. However, they serve as exciting portals to his symphonic world. Oma maa (Homeland or My Own Land) is a hymn to the nightless northern night and towards the end achieves almost sacral rapture - a piece that has been hailed by several Sibelius scholars. The text (available in Finnish and Swedish) describes the homeland in idealistic and patriotic tone. Duration ca 12 minutes.
Sibelius sävelsi Oma maa -kantaattia Lapinlahden mielisairaassa Helsingissä, paettuaan maaseudulla olleiden punakaartilaisten pelättyjä väkivaltaisuuksia. Sibeliuksen veljen, ylilääkäri Christian Sibeliuksen asunto oli Lapinlahden sairaalan yhteydessä. Teoksen tilasi Suomen Kansalliskuoro vuonna 1918 vietettävää 10-vuotisjuhlaa varten. Kantaatti valmistui maaliskuussa 1918 ja kantaesitys oli saman vuoden lokakuussa. Teoksen sävy on luottavainen ja vapaa uhittelevasta patriotismista. Sanoitus (Samuel Gustaf Bergh salanimellä ”Kallio”) ylistää yleispätevästi kotimaan luontoa.
Sibelius sävelsi Oma maa -kantaattia Lapinlahden mielisairaassa Helsingissä, paettuaan maaseudulla olleiden punakaartilaisten pelättyjä väkivaltaisuuksia. Sibeliuksen veljen, ylilääkäri Christian Sibeliuksen asunto oli Lapinlahden sairaalan yhteydessä. Teoksen tilasi Suomen Kansalliskuoro vuonna 1918 vietettävää 10-vuotisjuhlaa varten. Kantaatti valmistui maaliskuussa 1918 ja kantaesitys oli saman vuoden lokakuussa. Teoksen sävy on luottavainen ja vapaa uhittelevasta patriotismista. Sanoitus (Samuel Gustaf Bergh salanimellä ”Kallio”) ylistää yleispätevästi kotimaan luontoa.