Two Mythical Scenes for orchestra was completed in 1956, when Sallinen was Aarre Merikanto's composition student for his second term. The work received its premiere performance only after a good deal of pressure from Prof. Merikanto's side, and was finally premiered in a concert by the Sibelius Academy Symphony Orchestra, conducted by Jussi Jalas. The work received opus number 1, as it was the first publicly performed work by Sallinen.

The composer has told that he was inspired by a 1947 book published by the Finnish Literary Society (SKS) Myytillisiä kuvia (Mythical Scenes/Images). The second movement of the work, Kalmanväen joulukirkko (The Christmas Service of the Dead) is based on the stories in which the dead rise from their graves early in the Christmas Day morning to attend their own special ceremony led by a dead priest. The opening movement Kulkue (Procession) depicts the dead in a procession towards the church.

In 2020 Sallinen revised the score slightly. In his own words ”with very small changes helping the sixty years younger and less experienced self”. The revisions mostly concerned nuances and dynamics, bowings and some bridges. The original structure, rhythmic and harmonic world is still the same as they were when young Sallinen composed the work in 1956.

Kaksi myytillistä kuvaa orkesterille on valmistunut 1956, jolloin Sallinen opiskeli toista vuotta Aarre Merikannon oppilaana. Teoksen kantaesitys toteutui kertoman mukaan Merikannon voimakkaan painostuksen seurauksena keväällä 1957, jolloin orkesterina oli Sibelius-Akatemian oppilasorkesteri ja kapellimestarina Jussi Jalas. Teos sai opusnumeron 1, koska se oli Sallisen ensimmäinen julkisesti esitetty orkesteriteos.

Sallinen on kertonut, että teoksen innoittajana on ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1947 julkaisema kirja Myytillisiä kuvia. Sävellyksen toinen osa Kalmanväen joulukirkko pohjautuu tarinoihin, joissa kuolleet nousevat haudoistaan varhain jouluaamuna omaan jumalanpalvelukseensa ennen varsinaista jouluaamun seremoniaa. Avausosa Kulkue on kuvitelma kalmanväen siirtymisestä kirkkoon.

Vuonna 2020 Sallinen kävi partituurin läpi auttamalla omien sanojensa mukaan "pienin muutoksin runsaat kuusikymmentä vuotta nuorempaa ja kokemattomampaa itseään". Hän on todennut, että "kyseessä oli tarkennuksia nyanssien, jousitusten ja joidenkin ylimenojen suhteen". Teoksen perusrakenteen sekä rytmisen ja harmonisen maailman hän halusi säilyttää alkuperäisenä nuoren tekijän ratkaisuja kunnioittaen.