C.I.D. puhallinkvintetille on kolmiosainen teos, jonka osat tosin ovat kasvaneet toisiinsa kiinni. C (= Canon) on neliääninen kaanon, missä ensimmäinen ääni on tekstuurin ylimpänä. Loput kolme transponoituvat tästä alaspäin puhtaan kvartin, oktaavin ja puhtaan kvartin sekä oktaavin ja pienen septimin verran. Fagotti tuplaa alinta ääntä oktaavissa osan lopulla.

C ja D (= Danza) ovat teoksen vastapoolit, joiden erilaisuutta ja ylimenon dramaattisuutta pehmentää I (= Interludi). Se on inventio, eräänlainen fantasiamuunnelma yhdestä sävelestä – fis/ges, josta kuoriutuu päätösosan tonaalinen keskiö. Danza ei ole Canonin dna-maisen jääräpäisesti itseohjautuva, vaan tähtää suoraan loppuhuipennukseen käyttämällä originaalin, mutta tunnistettavan temaattisen materiaalinsa kehittelyä.