The composer links the aesthetics of MAA (EARTH in English) with openness and roughness. The texts express man's universal conception of the visible and invisible world. Roughness refers specifically to timbre. The use of pebbles and clay ocarinas (“clay birds”) give the piece its own peculiar sound, the sound of earth music. The listener who has an open mind to philosophical or religious dimensions will certainly trace them easily enough. And there are wonders to be found even in the sound which emerges from two small pebbles being knocked together!

Säveltäjä kiteyttää MAA:n estetiikan kahteen sanaan: avoimuus ja rosoisuus. Teoksen tekstit ilmentävät ihmisen universaalia käsitystä näkyvästä ja näkymättömästä maailmasta. Rosoisuus viittaa nimenomaan soinnilliseen aspektiin. Pienten kivien ja savipillien mukanaolo antaa teokselle sen ominaissoinnin, maamusiikin. Kuulija, jolla on avoin mieli, löytää teoksesta filosofisia tai uskonnollisia ulottuvuuksia. Äänessä, joka syntyy, kun kahta pientä kiveä lyödään vastakkain, on ihmettä kerrakseen!