In this quartet there are hints of West African pentatonics and rhythmics, but more important is the poetry of Eira Stenberg. Her three poems all speak of trees, and the themes - voices, movement, spaces, directions, light - act naturally as musical metaphors.

Tässä Heiniön teoksessa häivähtää länsiafrikkalaista pentatoniikkaa ja rytmiikkaa. Merkittävin elementti siinä on kuitenkin Eira Stenbergin runous, erityisesti kolme puuaiheista runoa, joiden aiheet luontuvat hyvin myös musiikillisten ratkaisujen metaforiksi.