Kai Niemisen (s. 1953) kitarateoksessa Quadri Morandi (2014) yhdistyy kaksi hänen säveltäjyydessään keskeistä ilmiötä: kitara ja Italiasta ammennettu aihepiiri. Kitaran vahva läsnäolo hänen tuotannossaan on sikäli luontevaa, että hän esiintyy itse aktiivisena kitarataiteilijana, ja kitarateoksilla on sivuuttamaton asema hänen tuotannossaan.

Neliosainen sarja Quadri Morandi (Morandin kuvat) nostaa esiin taidemaalari Giorgio Morandin (1890-1964), joka tunnetaan vähäeleisten, tunnelmaltaan henkistyneiden ja väriasteikoltaan hillittyjen asetelmien ja maisemien mestarina. Kyseessä on jo Niemisen kolmas Kleemolalle säveltämä teos.

Niemisen teoksen puhdashenkisessä ja selkeässä ilmaisussa on helppo kokea vastine Morandin taiteen vangitsevalle maailmalle. Lisäksi sekä otsikoissa että esitysmerkinnöissä on useita viittauksia Morandiin. Esimerkiksi avausosassa Preludi on soljuvan avausjakson jälkeisen sointujakson lisämerkintänä "la Natura morta" (asetelma), ja lopussa kuullaan huiluäänten sävyttämä rytmiaihe, joka on sovitettu taiteilijan nimeen "Gior-gio Moran-di". Samantapainen aihe kuullaan myös toisen osan Quasi cadenzan lopulla. Rauhallisesti hengittävä kolmas osa Paesaggio (Maisema) luo maisemallista tuntua mm. jäljittelemällä hetkittäin luostarin kellojen soittoa ("come campane del monastero") ja viittaa samalla Morandin kutsumanimen "il monaco" (munkki). Päätösosa Ritratto (Muotokuva) on osista laajin ja voisi toistuvine aihelmineen kuvastaa Morandin taiteen samoina pysyviä mutta hienovaraisesti varioituvia elementtejä; päätöksenä on vielä kerran Morandin nimen rytmiaihe.