Uuno Klami (1900-1961) composed Tema con 7 variazioni e coda for a composition contest in 1954, organized by the Finnish Culture Foundation SKR. The work was awarded with second prize, but it soon fell into oblivion. It was not until 1994 when the first recording was released that it was understood what a rare gem the work is. The theme is built on solid four-bar phrases. The playful "wrong notes" favoured by the neoclassical idiom add exciting spice to what is basically the tonal approach of the work. The theme with its fixed structure gives the work as a whole strenght and body. Despite the seemingly unassuming proportions of the work (a mere 20 minutes in duration), the command of the overall structure makes the theme and variations of the finest works Klami ever produced and a landmark in Finnish music literature. The Tema con 7 variazioni is much more than a classicist pastiche. In it the composer extracts from his players effects at times visionary and at others inventively humorestic, while always preserving an admirably refined balance between the orchestra and the soloist. The solo part is techically challenging; a simple main theme is a fascinating vehicle for the rich variations.
-
Uuno Klami sävelsi Tema con 7 variazioni e coda -teoksen Suomen Kulttuurirahaston vuonna 1954 järjestämää sävellyskilpailua silmällä pitäen. Teos palkittiin kilpailussa toiselle sijalle, mutta vasta ensilevytys 1994 nosti teoksen yleisön tietoisuuteen. Teoksen tematiikka on puhdaspiirteistä klassillista, säännöllisistä nelitahtisista säkeistä koostuva melodiikka. Uusklassistisen sävellystavan suosimat, oikukkaat "väärät sävelet" antava tonaaliselle lähtökohdalle jännittävää sävyä. Kiinteärakenteinen teema tuo Klamin teokseen kokonaisuudessaankin lujuutta ja ryhtiä. Näennäisen vaatimattomasta 20 minuutin kestostaan huolimatta teos kohaa jo kokonaisrakenteen hallinnankin puolesta Klamin huomattavampien teosten joukkoon ja merkkiteokseksi suomalaisessa musiikkikirjallisuudessa. Teema, 7 muunnelmaa ja kooda on kuitenkin paljon muuta kuin tyylipastissi. Siinä taitava orkesterinkäyttäjä kutsuu soittajistosta esiin milloin visionäärisiä, milloin kekseliään humoristisia tehoja säilyttäen aina ihailtavan hienostuneen tasapainon sooloäänen kanssa. Solistiosuus on hyvin vaativa. Yksinkertainen teema tarjoaa lähtökohdan rikkaalle muuntelulle.